torstai 19. lokakuuta 2017

Kalevala-peitto vaiheessa

 Vielä on matkaa peiton 24 ruutuun. Viimeinen ilmestynee marraskuun lopulla. Todella hauskaa ja koukuttavaa virkkausta. En ole koskaan ollut virkkaaja, mutta nyt olen oppinut niin paljon uutta tekniikkaa, että ehkä minustakin tulee vielä virkkaaja.


JOUKAHAINEN SUOSSA, osa 11


Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

KASVUN IHME, osa 12


Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo) 


EI OLE VUOKSEN VOITTANUTTA, osa 13

"Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,
kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:
Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;
ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."
(Kalevala, runo 3)

SAMMON TAONTA, osa 14

Lietsoi tuulet löyhytteli:
itä lietsoi, lietsoi länsi, 
etelä enemmän lietsoi,
pohjanen kovin porotti. 
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
lietsoi kohta kolmannenki: 
tuli tuiski ikkunasta,
400   säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi taivahalle,
savu pilvihin sakeni. 
Kalevala 10. runo 393-402


TUONELAN JOUTSEN, osa 15



"Äsken annan tyttäreni  
sekä nuoren morsiamen,  
kun ammut joutsenen joesta,  
virrasta vihannan linnun,  
Tuonen mustasta joesta,  
pyhän virran pyörtehestä  
yhellä yrittämällä,  
yhen nuolen nostamalta."  
Siitä lieto Lemminkäinen,  
tuo on kaunis Kaukomieli,  
läksi joutsenen joruhun,  
pitkäkaulan katselohon  
Tuonen mustasta joesta,  
Manalan alantehesta.
(Kalevala, 14. runo) 

Kalevalan runot ovat niin ihania ja kieleltään rikkaita, värikkäitä. Peitossa on muutamia ruutuja, joiden symboliikka jää vähän etäiseksi, mutta ehkä se johtuu erilaisista suunnittelijoista.