tiistai 25. helmikuuta 2014

Plits ja Pläts

Kevään tulon innoittamana tein Plitsin ja Plätsin, kaksi kirkkaan vihreää sammakkonuorukaista.







Molemmat ovat n. 50cm ja tietysti tehty lempimateriaalistani fleecestä. Housujen napit ostin markkinoilta ja ovat omenapuun oksasta sorvattu. Nousujen pellavakangas niin ikään kirpparikamaa, verho.

Eläintarha sulkeutuu nyt tällä erää ja katseet onkin jo tulevassa Pääsiäisessä. Teon olla nimittäin muutama noita/peikko. Niistä sitten myöhemmin.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Oravalla puussa...


ORAVALLA PUUSSA
KÄPY OLI SUUSSA.
ASKELEITA KUULI,
HALLI-KOIRAKS LUULI.
HYPPÄS MÄNNYN OKSALLE,
LOUKKAS PIENEN JALKANSA
SEKÄ PITKÄN, PITKÄN PÖRRÖHÄNNÄN.
  


(Blogiavustaja jälleen taustalla!)

Nämä oravat tein kunnon teddy-karvasta. Ovat melko isoja n. 25cm korkeita. Tykkään tästä kaavasta ja näitä onkin syntynyt eri materiaaleista.



Tuosta lorusta tuli mieleeni, kuinka väkivaltaisia ennen lastenkin laulut olivat. "Loukkasi jalkansa ja pitkän pörröhännän" ja sillä siisti. Siihenkö jäi kitumaan?Piirretyt olivat myöskin samanlaisia, Tom ja Jerry littaantuivat tai murskattiin, juoksivat seinää päin ja milloin mitäkin. Se kuului asiaan. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kisuleita

Vekin eläinpajasta tuli tällä kertaa kisulit. Kolme eri väristä keinoturkiskattia.


Keskimmäinen matkasi jo tuliaiseksi ulkomaille. Muut katit odottelevat vielä uusia koteja.


Silmien kanssa olikin vaikeuksia, koska niitäpä ei sitten millään löytynyt. Mutkien kautta päädyin Saloon tukkukauppiaan puheille, joka anelujeni jälkeen suostui myymään vähemmän kuin 100 kpl!! Kiltisti tehty, sillä 50 kissan tekemiseen tuskin olisin pystynytkään.



(Huomaa: taustalla blogiavustajalla kiinnostavaa haisteltavaa. Hänellä on tapana olla aina läsnä kun kamera on esillä).



perjantai 14. helmikuuta 2014

Terveisiä

Aivan ihana pikku kaniinimäyräkoira Eetla lähettää terveisiä uuden kaverinsa kanssa.



Kuvat otti matte Piie S. 
Ovat niin söpöisiä yhdessä koko joukko.

Vasemman puoleisen ompelin haljasnahkajäljitelmästä ja se matkusti Eetlan iloksi. 


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kot-kot-kanoja


Kevättä ja pääsiäistä odottelemme mekin!


Fleece on materiaalina ja kokoakin n. 40cm. Olen kovin tykästynyt tähän malliin, helppo tehdä ja tarpeeksi kokoakin. Kivoja koristeita. En muista kaavat on peräisin, olen tehnyt näitä joskus aiemminkin. 



Mihin tämä aika menee? Juuri oltiin joulussa ja jo kevät ja pääsiäinen kovasti tulossa. Otin ensimmäisiä pelargoneja talvisäilytyksestä. Parissa päivässä alkoivat kasvaa ja elpyä. Ensimmäinen siemenkataloogikin oli jo liikkeellä. Päätin kyllä, ettei tänä keväänä yhtään siemenpurkkia ilmesty meille. Saa nähdä.



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Piskuinen näyttely

Hieman muutakin on tapahtunut kuin pehmoeläimiä.


Pienen kansalaisopistomme kudontapiiri esitteli töitään näyttelyn muodossa. Kuntamme ylläpitää kirjaston yhteydessä näyttelytilaa, missä kuukausittain vaihtuu näyttelyt. On aivan upeaa, että siellä voi esiintyä niin harrastajat kuin ammattitaiteilijatkin ja kunnan kulttuuritoimen piikkiin.


Tietysti minä unohdin kameran kotiin, mutta onneksi kännykällä sain jotain kuvattua. Tuo ylin on verho. Todella hienosti toteutettuna. Epäselväksi jäi, onko se tehty todella kangaspuissa vai kuinka. 

 Tämä matto on niin väreiltään latistunut, ettei alkuperäisestä ole muuta kuin sidos jäljellä. Tuon kuvan otin, koska muistan lapsuudestani meillä olleen tuollaiset matot. Väri alkuperäisessä aivan upea kirkas sininen sävyineen.

Kaksi aivan upeaa ryijyä on tehnyt ja suunnitellut henkilö, jonka nimi putosi mielestäni. Suuret anteeksipyynnöt hänelle. Värien käyttö näissä kahdessa on taitavaa ja työt toteutettu modernisti. Todella kauniit työt.

PS. Jälkikirjoituksena: tuo tulppaaniryijy ei ole ryijyn tekijän suunnittelema, vaikka näyttelyssä niin kerrottiin. Ryijy on Vuorelma Oy:n myymänä ja Jukka Vesterisen suunnittelema. Valitan kovasti virhettäni, mutta luotin näyttelyjärjestäjän tietoon.




torstai 6. helmikuuta 2014

Nimetön koiruus

Pehmotehtaastani putkahti tällä kertaa takkuturkki nimetön koiruus.


Rotu lienee ihan ainutkertainen ja omansa, mutta väliäkö sillä, kun iloisuus ja ystävällisyys pursuavat.






Oliskohdan takkuturkki vähän liian pulskassa kunnossa, vai onko tuo kuvakulma hassu.

lauantai 1. helmikuuta 2014

60 vuoden ikäero!



Näillä kahdella nallella on tasan 60 vuotta ikäeroa. Toinen on aidosta kultalammas-turkiksesta ommeltu. Hänellä napit silminä ja pieni kielikin näkyvissä. Nallen sain neljä vuotiaana joulupukilta 50-luvun alussa ja tässä hän vielä hyvissä voimin, vaikkakin leikkien jäljet näkyvät.


Punainen nalle on uusin tulokas. Keinokarvainen. 



Kyllä näitä nalleja ja eläimiä on niin mukava tehdä. Lisää on tulossa, kunhan silmä- ja kuonoposti saadaan.